Monipuolisempaa yliopistopolitiikkaa
Yhtenä iltana istuin parin luonnontieteilijän kanssa Proffan kellarissa. Keskustelu ajautui ainejärjestötoiminnan kautta opintojemme erilaisuuteen. Nolona jouduin myöntämään, kuinka vähän tiedän pöytäseurueeni opinnoista tai edes tieteenalasta. Toisaalta saatoin myös havaita, että myös heillä oli hyvin joko suppea tai stereotyyppinen kuva omasta oppiaineestani – uskontotieteestä. Illan jälkeen jäin pohtimaan, kuinka paljon yliopiston opiskelijat ja henkilökunta todellisuudessa tietävät toisistaan ja toistensa aloista.
Vastakkainasettelu tiedekuntien ja tieteiden välillä näyttäytyy hetkittäin raakana. Avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja on puhunut humanistimafiasta, joka hallitsee nykyistä koulumaailmaamme ja politiikkaamme. Itse koin pedagogisten opintojeni aikana, ettei uskonto, historia tai filosofia olleet Normaalikoulun ohjaajille niin tärkeitä kuin fysiikka, kemia ja matematiikka. Myös yliopistolla raja tuntuu usein kovalta, ei vain luonnontieteilijöiden ja humanistien välillä, vaan myös muiden tiedekuntien välillä.
Keskustelu eri alojen vastakkainasettelun ongelmasta ei ole uusi aihe. Vuonna 1959 englantilainen fyysikko ja kirjailija Charles Percy Snow kirjoitti suurta debattia aiheuttaneen esseen kahden kulttuurin (luonnontieteellis-matemaattisen tieteiden ja humanististen tieteiden) ongelmasta. Keskustelua yhteistyöstä ja asenteista käytiin pitkään 1960-luvulla akateemisissa piireissä. Paljon on keskustelujen myötä saatu aikaan, mutta aihe kutkuttaa silti edelleen. Etenkin nykyisessä taloustilanteessa on helppoa sanoa toisten alojen kuin oman olevan turha ja tarpeeton.
Tarvitsemme avoimempaa, tehokkaampaa ja aidompaa dialogia sekä yhteistyötä tiedekuntien ja oppiaineiden kesken. Nykyiset monet avoimet sivuainemahdollisuudet ja monitieteelliset kurssit ovat jo osaltaan edistäneet asiaa kiitettävästi, mutta myös arkipäivän yhteistyötä tarvitaan enemmän. Tässä TYY:llä on mahdollisuus osallistua kannustamalla järjestöjään yhteistyöhön, sekä panostamalla kulttuuritoimintaan ja opiskelijatiloihin. Myös yliopistolla on velvollisuutensa osallistua opiskelijakulttuurin ylläpitoon sekä tarjota mahdollisuuksia tutustua muihin tieteenaloihin. Muiden tieteenalojen edes pintapuolinen tuntemus antaa laajempaa perspektiiviä myös omaan alaan ja tätä kautta omaan tutkimukseen. Tutkimuksen hyvä laatu on kuitenkin lopulta se yliopiston tärkein tavoite.
Jotta aito yhteistyö voisi toteutua, tarvitsemme mahdollisimman monen alan edustajia myös Turun ylioppilaskunnan edustajistoon. Edellisessä edustajistossa Humanistilistalla oli vain yksi paikka, vaikka humanistinen tiedekunta on yliopistomme suurin tiedekunta. Tämä asetelma on mielestäni hälyttävä eikä vastaa aidosti sitä, mitä yliopistomme on. Siksi kannustankin jokaista humanistia (ja humanistismielisiä) äänestämään näissä vaaleissa Humanistilistan ehdokkaita, jotta edustajistoon saataisiin monipuolisempaa keskustelua ja sen kautta tehokkaampia ja toimivampia päätöksiä yliopiston tulevaisuudesta.
Saara Ylitalo
uskontotiede
edustajistovaaliehdokas nro 161
Humanistilista
